Punainen paholainen

Niinhän siinä sitten kävi, että puolitoista vuotta ja 50 000 kilometriä erinomaisesti palvellut ranskattaremme lähti vaihtoon. Vaihdokin merkki ja malli oli lyöty lukkoon jo aiemmin, enää oli kyse sopivan yksilön löytämisestä - sellainen löytyikin Bytbil.se -sivuston kautta. Uppsalan Möller Bilillä oli tarjolla juuri sopiva yksilö: Audi A6 farmari, 2.8 litraisella V6 FSI moottorilla (209 hv) ja S-line paketilla eli 30mm madalletulla sporttialustalla ja sportti-istuimilla. Lisäksi mukaan tuli 17-tuumaisilla vanteilla hyvät nastarenkaat, sekä 18-tuumaisilla vanteilla myös hyvät kesäkumit ja kun kaiken lisäksi auto oli vielä ns. Audi Approved Plus vaihdokki (12kk takuu), niin eipä siinä tarvittu kuin yksi koeajo ja molemmat oli myytyjä. Kun Pösöstäkin tarjottiin sopivaa summaa, niin mietintäaikaa vaihtoon ei tarvittu juurikaan.

Teknisten tietojen mukaan 0-100kmh pitäisi taittua noin kahdeksaan sekuntiin, joka ei nykypäivänä ole mikään huippuvikkelä, mutta näin pikkudieseleihin tottuneelle ollaan aivan eri sfääreissä. Hieman lapsetti eilen kotimatkalla ja moottoritielle liityttäessä oli sopivan hiljaista, niin piti kokeilla: 60-70kmh nopeudesta ja 3000 kierroksesta ojensin nilkan - ensimmäinen tuntemus oli se, että enää ei tartte hilsesampoota ostaa koska hilseet singahti takalasiin ja selkä liimautui penkiin, nopeusmittarin neulan kiivetessä lähes välittömästi 130kmh paremmalle puolelle. Johtopäätös: ei jää jalkoihin.

Madallettu alusta pitää myös huolen siitä, että tyhjäpainoltaan 1700 kilon laitos menee moottoritienopeuksillakin kuin juna, joskin samalla pienemmät ja terävämmät tien klohmut ja koloset tuntuvat tavallista paremmin - takapuolituntumalla ja päivän koeajojen jälkeen: en vaihtaisi pois. (J)

Väriltään auto on helmiäispunainen (Misano Red Pearl) ja tästä käytiin ennen auton näkemistä vakavaa keskustelua. Jäsen M meinasi hyllyttää heti kuvat nähtyään, koska väri (muka) muistutti OPKK:n autoja. Todellisuudessa väri kuitenkin on enemmän Ferrarin punainen, ei oranssi - mutta helmiäisefekti tekee sen, että tietyssä valossa auto todellakin näyttää oranssinpunaiselta. Mainittakoon myös, että tätä väriä ei saanut kuin S-line paketin yhteydessä ja silloinkin siitä sai pulittaa 35000 kruunua eli noin 4000 euroa!

18-tuumaisen kesärenkaat majailevat vielä takaloosterissa. Tarkoituksena on hakea Pösön kesärenkaat rengashotellista pois ja viedä nämä sinne tilalle.

Huomaa maskissa S-line -merkintä.

Pilotin paikka - hieman vaatii opettelua, koska nappulaa, vipstaakia, nuppia ja toimintoa on niin maan mahdottomasti.

Ainoa puute on jalkatilan kumimatot. Ja huom. kerrankin löytyi auto, josta molemmilla kuskeille saa penkin riittävän taakse, ettei tartte ajaa polvet suussa. Nyt on lääniä niin, että joutuu ottamaan taka-asennosta jakkaraa jo eteenpäinkin!

Näiden suojamuovien alla pauhaa 209 hv tehoa ja 280 Nm vääntöä.

Maakuntamatkalla: Uppland

Päätettiin aloittaa uuteen maahan tutustuminen maakuntamatkailemalla, ensimmäiseksi lähdettiin Upplandiin, joka sijaitsee Tukholmasta pohjoiseen. Maakunnassa sijaitsevat mm. sellaiset kaupungit kuin Uppsala, Norrtälje ja Sigtuna (joka on muuten Ruotsin vanhin vielä olemassa oleva kaupunki). Alue on siten enemmän kuin pullollaan historiaa.

Lauantai-aamupäivällä istahdettiin Pösöön ja pistettiin siis kokka pikatiellä kohti Tukholmaa, Enköpingin jälkeen otettiin ramppi sivuun ja lähdettiin ajelemaan pikkuteitä pitkin kohti Sigtunaa. Tunnin perästä löysimme itsemme jo pikkukaupungin reunamilta.

Sigtunassa, Mälarenin rannalla - sää suosi.

Näkymää Sigtunaan päin. Aika idyllisen näköistä.

Pienen hakemisen jälkeen löysimme myös Sigtunan keskuksen.

Mahtaakohan Suomesta löytyä "Posti-Nissen kujaa"?

Löysimme myös Täti Ruskean kahvilan - Suomenruotsista poiketen, tällä puolella lahtea "Semla" tarkoittaa meikäläistä laskiaispullan tyyppistä leivonnaista, ei sämpylää.

Täti Ruskean kahvilarakennus - mainostetaan 1600-luvun rakennukseksi ja sen saattaa uskoa, sillä jäsen J:n pää kolisi kattoon, jos yritti seistä suorassa. "Semlat" ja kaffet oli kuitenkin erittäin hyvät.

Kun oli Sigtunassa valokuvattu, paleltu ja kaffeteltu, päätettiin yksissä tuumiin jo siirtyä kohti parkkipaikkaa ja kääntää kokka kohti suurempia maisemia - siis kohti Uppsalaa. Sigtunasta ei ollut kuin parisen kymmentä kilometriä matkaa Uppsalaan, joten tämä matka suhahti nopeasti. Koko aamupäivän mukavasti hymyillyt luonto-äiti kuitenkin päätti näyttää pirullisen puolensa ja Uppsalaan päästyämme aurinko oli karannut, tilalle saatiin kylmää viimaa.

Uppsalan tuomiokirkko on sisältä hyvin samantyyppinen, kuin Turun tuomiokirkko; pääkäytävän sivuilla sijaitsee ilmeisesti aikansa merkkihenkilöiden kryptoja.

Kirkon ikkunat olivat valtavia taideteoksia.

Kustaa Vaasan hauta - tähän on haudattu itse isäntä, mutta myös kaksi ensimmäistä rouvaa.

Tuomiokirkko ulkoa - viimeiset kuvat, ennenkuin kylmä kävi luihiin ja ytimiin, sitten piti jo paeta autoon lämmittelemään.

(J)

Kissa-vieraita

Alakerrassa asustavat neljä kissaa käyvät kerjäämässä sisälle niin ulko-ovella kuin parvekkeillakin. Jos ei ole uloslähtiessä nopeita reflekseja, katit vilahtavat sisään silmänräpäyksessä. Ne yrittävät päästä sisään myös maukumalla kovaäänisesti ikkunan takana ja näyttämällä erityisen surkeilta. Tässä lyhytkarvainen otus syksyltä ja tuo pidempi karvainen ilves uudenvuoden tienoilta.

 

(M)

Näkkäri

Kaupasta löytyi ns. "näkkärijauhoja", joita päätin kokeilla. Jauhoseos sekoitettiin vain veden kanssa.

 
Taikinasta kaulittiin levy ja leikattiin paloiksi. Palojen päälle laitoin hiukan suolaa, basilikaa ja rosmariinia.

Hyviähän niistä tuli!

(M)

Björnö eli Karhusaari

Käytiin loppiaisen kauniin sään innoittamana Björnön saarella. Paikka sijaitsee Västeråsista muutaman kilometrin verran kaakkoon. Saarelle pääsee näppärästi autolla mantereen puolelta, hyvinkin kapeaa siltaa pitkin. Alla päivän kuvasaalista. (J)

Japani - työreissu kuvin

M kävi työmatkalla jouluviikolla Japanissa. Menomatka kesti kaikkineen 25h ja päätyi lopulta kaupunkiin nimeltä Kumamoto. Siellä käytiin heti iltapäivällä, paikalle tultaessa, katsomassa paikallinen Samurai-linna, Kumamoto Castle. Seuraava päivä kokonaisuudessaan meni työasioissa Kumamoton tuntumassa sijaitsevalla tehtaalla.

Kumamoton-linna.

Samuraiksi pukeutuneita näyttelijöitä linnan pihalla.

Näkymä hotellihuoneesta yli Kumamoton-kaupungin.

Kumamotosta tultiin luotijunalla Kiotoon, johon oli ennen lähtöä varattu päivän verran aikaa tutustua. Käytettiin päivä tutustumalla Nijo-Castlessa (samurai-aikainen linna sekin), kultaisen temppelin alueella sekä vanhassa keisarin palatsissa.

Nijo-Castle.

Nijo-Castle.

Nijo-Castle.

Nijo-Castlen puutarha.

 

Kultainen temppeli.

Kultainen temppeli.

Keisarin palatsi.

Keisarin palatsissa oli vielä säilyneitä seinäpiirroksia.

Keisarin palatsi.

Keisarin palatsi.

Keisarin palatsi.

Reissu oli työn puolesta erityisen onnistunut. Puhuttiin paljon asiaa, mutta myös asian vierestä. Tavattiin paljon äärimmäisen kohteliaita ihmisiä, joilla on erityisen kummallisia tapoja ja tottumuksia. Esimerkiksi pelkkä WC:ssä käynti tuotti harmaita hiuksia, mitä nappia tässä pitää painaa?!

Matkalla syötiin paikallisten suosittamia ruokia, jotka olivat täysin raakoja. Tarjolla oli niin raakaa kalaa (nahkoineen päivineen) kuin lihaakin (mm. hevosesta). Ruoka yritti tulla samaa tietä ulos, mutta sain kuin sainkin syötyä ja vielä puikoilla!

"Huh huh, kai tää on pakko vaan vetää! Onneks tossa on toi kylmä kalja, millä voi huuhtoa."

Nam nam...

(M)