Eilen lähdettiin heti aamulla liikkeelle ja tsekkailemaan polkupyöriä eri kauppoihin. Ja ne täydelliset, aavistuksen retrot, munamankelit löytyikin kaupungin toiselta laidalta. Siinä sitten testi-ajettiin ja säädeltiin korkeuksia ja lopulta ostettiin. Ja tietenkin piti hankkia pyörien väreihin sopivat kypärät kanssa. Kaupanteon jälkeen alettiin sovittaa niitä autoon ja huomattiin että eihän ne sinne mahtunutkaan mitenkään päin. Nehän oli tietysti poljettava sieltä kotiin. Siinä sitten mietittiin, että mites toi auto saadaan täältä pois. Lopulta M polki ensin kotiin ja J tuli autolla. Perillä vaihdettiin osia. Ensin autolla pyöräkaupalle ja sitten J polki kotiin. Tänään oli takamus kipeenä yhtäkkinäisestä n.10km fillaroinnista. Matka sinällään ei ole pitkä, mutta näin talven jälkeen istumalihakset on hieman ruosteessa.
Kyllä niin vannoin, että en ota punaista pyörää, mutta joku siinä taas puhutteli. Ehkä se, että se on vanteita myöten kokonaan punainen.
J:n menopeli.
Pyörien merkki on joku täysin tuntematon Apollo.
Tänään fillaroitiin tonne järven rantaan. Ihmiset on alkaneet kaivautua koloistaan ja lähteneet ulos aurinkoon kävelemään ja istumaan kahviloiden terasseille. Kyllä nyt pääsee laajentamaan ulkoilu-reviiriä kauemmas, kun on noi pyörät! (M)
Viikonloppuna oli aivan mahtavat ilmat ja hyvä sää jatkuu näköjään viikollakin. Harmi ettei siitä juurikaan pääse nauttimaan, kun töissä istuu neljän seinän sisällä. Valoisaa on onneksi kuitenkin jo aamulla että iltapäivällä/illalla, kun ajellaan töihin ja töistä kotiin. Nyt kun alkaa olla valoisampaa, huomaa heti että on paljon enemmän energiaa. Onneksi ollaan menossa kohti kesää!
Viikonloppuna järjestelin parvekkeelle pöydän ja tuolit. Siinä tarkenee jo juoda kaffet aurinkoisella säällä. Sunnuntaina mittari oli reippaasti yli kahdessa
kympissä. Parvekkeelle oli jo jostain lennähtänyt leppäkerttu. Kun otin sen kädelle, se teki niinkuin lapsuudestakin muistelin - päästi jotain keltaista kämmenelle. :)
Käytiin tankkaamassa D-vitamiinia myös kävelyllä kaupungilla lauantaina ja sunnuntaina.
Käytiin vastaanottamassa kevät Lontoossa. Sää ei tarjonnut liiemmin yllätyksiä, vaan satoi ja oli sumuista, kuten oletettavaa oli. Perille saavuimme perjantaina Ryanairin suoralla ja yllättävän mukavalla lennolla Stanstedin kentälle. Kentältä siirryimme etukäteen varatulla bussikyydillä Baker Streetille, Lontoon keskustaan. Tästä oli matkaa Trafalgar Squarella sijaitsevalle hotellille vielä viitisen kilometriä, eikä matkalaukkujen raahaaminen metrossa houkutellut, joten jäsen M huikkasi lennosta perinteisen mustan taksin.
Hotellilla ensimmäinen tarjottu huone oli kuin sauna, eli lämmin ja kostea. Kuuleman mukaan ongelma oli se, että hotellissa on talviaikaan käytössä vain lämmitys, ei ilmastointia. Lämpötila huoneessa oli kuitenkin sellaisella tasolla, että nälkäinen, väsynyt ja äkäinen M kävi "ystävällisesti pyytämässä" meille uuden huoneen ja sehän tulikin kuin manulle illallinen. Kun majoitus saatiin kuntoon, kello alkoi olla paljon, joten kävimme haukkaamassa palasta ja painuimme pehkuihin.
Lauantaina starttasimme jo puoli yhdeksän aikaan ja ensimmäiseksi hankimme metrokortit päiväksi (10 euroa/hlö/päivä). Siitä suuntasimme Notting Hillin kaupunginosaan, antiikkimarkkinoille;
"Hmm, mitäköhän toi maksaa..."
Postimies Paten pirssi
Markkinoilta mukaan ei tarttunut juuri mitään, mutta tulipahan seisoskeltua sateessa ja haisteltua tunnelmaa. Täältä jatkoimme matkaa Oxford Streetille ostoksille, jossa korjasimme tilanteen - tavaraa lähti mukaan kassikaupalla. Jalkapatikalla siirryttiin Sohoon ja Carnaby Streetille ostoksille ja pubeihin.
Jalkoja alkoi väsyttää kilometrien kävelyn ja harhailun jälkeen, sekä nälkä kurnia mahassa. Päätimme kokeilla aitoa pubiruokaa ja menyystä löytyi kotoisen kuuloinen annos: nakit ja muusi - tai paikallisella kielellä, "bangers and mash". Mitä luulette, toteutuuko skandinaavinen lautasmalli? M tutki alkuun epäluuloisesti annosta, kovasti epäilytti muusin päällä olleiden pötköjen lähde - makkaroita vai koiran jätöksiä? Todellisuudessa makkarat ja muusi maistuivat jopa ihan hyvältä.
Kaupungilta palattiin hotellille kuuden pintaan illalla, eli reissussa oltiin 9 tuntia yhteen putkeen. Ei ihme, vaikka jalat olivat soosina. Puolentoista tunnin huilailun ja virkistäytymisen jälkeen otimme suunnaksi Garrick teatterin. M ei ollut varma teatterin sijainnista (miten olikin juuri tämä osoite jäänyt matka-natsilta tarkistamatta), joten päätimme ottaa alle kumijalan eli taksin - taksikuskia hymyilytti hieman, kuljetti meidät aukion toiselle puolen ja kuittasi tyytyväisenä 8 euroa. Me ihmeteltiin, että "Ai, tässäkö se olikin..."
Liput lunastettiin tuntia ennen näytöksen alkua, joten oli aikaa käydä naukkaamassa lasilliset viiniä ja "pienet" päppöset.
Näytös täytti ja ylitti odotukset, se oli aivan loistava. Kuvaaminen näytöksessä oli kiellettyä, joten alla hieman YouTubesta lainattua tunnelmaa...
Sunnuntai valkeni sateisena, mutta meitähän ei ole sokerista tehty vaan starttasimme kävelemällä ja kuljeskelemalla West Endissä ja Sohossa. Matkan varrelle osui herkullisia näyteikkunoita sekä hienoja, vanhoja rakennuksia, kuten teatteri jossa esitetään perinteistä Singin' in the rain -musikaalia.
Tavoitteena oli päästä aamiaiselle The Breakfast Club nimiseen aamiaisravintolaan, jonka suosituksia M oli bongannut suomalaisten Lontoon kävijöiden blogeista. Paikka löydettiin, mutta jonoa oli ulos asti ja kaikki jonottajat suomalaisia (!!!) - siirryimme siis suosiolla jonnekin muualle. Kauaksi ei tarvinnut siirtyä, kun löysimme jonkinlaisen "luomu-ravintolan", ruoka oli hyvää mutta hinnakkaan puolesta...
Toast, scrambled eggs and Prosciutto
Aamiaisen tankattuamme siirryimme metrolle ja hankimme uudet päiväliput. Metroverkko on "hieman" Helsinkiä laajempi ja osa linjoista tuntuu kulkevan todella syvällä - jyrkkiä rappuja saattoi olla useammatkin ennenkuin päästiin oikealle laiturille.
Metrolla hurautimme katsomaan Toweria ja Tower Bridgeä.
Towerilta suuntasimme kohti London Eye -maailmanpyörää, parlamenttitaloa, Big Beniä ja Westminster Abbeytä.
Nähtävyyskierrosten jälkeen suuntasimme King's Roadin alueelle ostoksille. Lisäksi piti palata takaisin Carnaby Streetille, pubiin, hakemaan edellisenä päivänä sinne unohtunutta ostoskassia. Illalla lähdimme etsimään sopivaa illallispaikkaa ja kuljeskelimme läpi kiinalaisten asuttaman Chinatownin.
Reissu oli todella mukavaa vaihtelua arkiseen aherrukseen ja Lontoo tuntui sen verran mukavalta paikalta, että täytyy suunnitella uusi, pidempi reissu esimerkiksi vielä kesällä. (M & J)
