Hyvää pääsiäistä!

Pitkäperjantain kunniaksi ajeltiin 15 kilometrin päähän, Hallstahammariin - sieltä löytyy Åsby hem & trädgård. (http://www.asby.nu) Kaunis sää oli innoittanut paikalle paljon puutarhan ja kukkien ystäviä, mutta me saavuimme katsomaan lehdessäkin mainostettuja tipuja. (M & J)

Tour de Taalainmaa

Teimme pienen kiertoajelun tässä viikonloppuna, tutustuen hieman tähän nykyiseen kotimaahan tarkemmin. Ihan ex tempore ei kuitenkaan lähdetty matkaan vaan retkeen varauduttiin varaamalla hotelli yöksi ja Google Mapsista tutkittiin hieman alustavaa reittiäkin.

Lauantai-aamuna pistettiin herätyskellot soimaan ja noin kahdeksan aikaan pistettiin nokka kohti pohjoista. Ajatus oli alusta pitäen, että otetaan rauhallisesti ja körötellään eteenpäin, ja tehdään pysähdyksiä tarpeen mukaan. Västerås-Sala-Avesta-Borlänge-Leksand-Mora-Tällberg -akselilla tällaisia pikapysähdyskohteita oli jokunen, ellei muuta niin vetäistiin tien sivuun vain valokuvausta varten. Luonnollisesti Avestassa sijaitseva maailman suurin "taalainmaan hevonen" oli ensimmäinen pysäkki. Mutta myös Leksandin näkkileipätehtaan tehtaanmyymälä ja Siljan-järven rantareitti sekä Gesundaberget olivat aivat ehdottomia stoppeja.

Tällbergin kylässä vietimme illan ja yön, Åkerblads -hotellissa. Itse paikkakunta on noin 600 asukkaan kylä Siljan-järven itäpuolella, eräänlaisella niemellä. Idyllinen ja kaunis paikka, kaikinpuolin - erinomainen paikka, jos haluaa päästä rauhoittumaan jonnekin. Kalastuksesta kiinnostuneille Siljan järven pitäisi tarjota mielenkiintoisia apajia, joskaan tällä reissulla ei sitä lähdetty kokeilemaan.

Sunnuntai-aamusella pistettiin kello ihan tarkoituksella soimaan ajoissa, jotta ehditään ottamaan valokuvia aamuauringon valaistessa maisemaa. Etenkin, kun Foreca.fi -sääpalvelu uhkasi tarjota aamupäivälle sadetta. Tässä meillä kävikin tuuri, sillä pienen Tällberg-kierroksen ja aamiaisen jälkeen alkoikin tulla viileää ja kun päästiin autolla läheisen Rättvikin markkinoille, niin vettäkin alkoi sitten jo tiputtelemaan.

Takaisin ajeltiin lähes vastakkaista reittiä, joskaan enää ei lähdetty kiertämään Siljan-järven länsipuolelta, vaan oikaisimme Rättvikistä suoraan Leksandiin ja siitä kohti Västeråsia. (J)

Menomatkan reitti

Avestan kuuluisa puuhevonen. 

 Siljan-järven reunalle piti kesken ajon

pysähtyä ja napata muutamia kuvia.

 Gesundaberget -vaaran laelta näkymiä.

Toinen pajoista, joissa tehdään
aitoja Nusnäsin taalainmaan-puuhevosia.

 Näistä palikoista se lähtee, vannesahalla

karkeasti, loput käsin.

Maestro itse työn touhussa - hetken jutustelun päätteeksi selvisi, että tätä "harrastusta" on kestänyt noin 50 vuotta. Varsinainen ammatti on ollut kirvesmies ja puuhevosia veisteltiin, jotta saadaan "leivän päälle hieman juustoa". Takana olevilta hyllyiltä osui muuten silmiin maalaamaton puuhevonen, johon oli laitettu teksti: "59000. Häst" eli otaksuin sen tarkoittavan että noin monta puuhevosta on mestari tehnyt. Ilmankos sujui jutustelun lomassa niin näppärästi se puukon kanssa veistely.

 Vasemmalla maalaamo, jossa tehdään pohjamaalaus. Oikealla muutama hyllyllinen sitten detaljimaalattuja hevosia.

Hotelli Åkerbladsin sisäpiha.

Tällbergin kylän "keskusaukio". Vasemmalla näkyy juhannussalko ja taustalla Siljan-järvi. Juhannussalosta muuten paikallinen opas osasi kertoa, että niitä on vain kahdessa maailman maassa: Ruotsissa ja Ahvenanmaalla ... 

Sunnuntai-aamun tunnelmia Tällbergissä.

Kukas se siellä odottelee isäntäväen heräämistä...

Eräältä pihalta bongattua...

Stutthofin keskitysleiri

Kesällä käväistiin tekemässä viikon reissu Puolassa, Gdanskissa ja Sopotissa. Ensimmäisenä iltana siinä tuumittiin viikon ohjelmaa, kun allekirjoittaneen silmiin osui eräästä lyhtypylväästä espanjalaisen matkanjärjestäjän mainos päiväkierroksesta Malborkin linnoituksella, sekä Stutthofin keskitysleirillä. Takaraivossa leirin nimi kuulosti tutulta, mutta lisätietoa piti tonkia netin ihmeellisestä maailmasta. Ja todentotta, leiri on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Gdanskista, mutta eipä sitä mainosteta missään ja pääsy sinne on täysin omissa käsissä.

Perjantaina 13. heinäkuuta otettiin sitten porukalla linja-auto kohti Stutowon (tai saksalaisittain Stutthof) kylää ja noin tunnin, puolentoista rynkytyksen jälkeen päästiin kuin päästiinkin itse leirille. Paikan päällä selvisi, että leiri on museoitu aikanaan jo 60-luvulla ja silloisen itä-hengen mukaisesti museo on täysin ilmainen. Mutta kun sitä ei myöskään mainosteta, niin museoalue oli TODELLA rauhallinen - jos tusinan verran ihmisiä siellä samaan aikaan oli, niin hyvä on.

Alla ei-niin-riemukkaita kuvia. (J)

Sisäänkäynti ja alueen kartta. Kartassa mustalla merkityt rakennukset (oikea alakulma) ovat nykyään olemassa.

Leirin komentajan talo - "Helvetin esikartano"

 Vartiotupa, ennen porttia.

 Itse pääportti, tunnettiin aikanaan nimellä "Kuoleman portti"

Vasemmalla leirin uhrien kenkiä, kertoo hyvin vankien lukumääristä (110000 vankia, n. 85000 menehtyneitä). Oikealla "tervetulorituaalissa" käytetty pieksentäpaalu.

Jäljellä olevia, autenttisia leiriparakkeja. Keskellä on vain keittiörakennuksen kivijalka jäljellä. Ruokailu  suoritettiin leirillä ns. lennosta - jonon kärjessä olevat saivat kupin ruokaa, se piti syödä samalla kun puolijuoksua mentiin ulospäin ja ulko-ovella kuppi annettiin pois ja sen sai joku toinen, sisääntulevista vangeista.

Piikkilanka-aidat ja vartiotorni. Jotenkin seisominen näiden piikkilankojen takana ja niiden läpi katsominen veti äärimmäisen hiljaiseksi.

Leirillä oli myös muutamia suomalaisia. 

Vasemmalla asuinparakki sisältä - yhdelle vangille oli yleensä varattu nukkumatilaa n. 30cm leveydeltä. Oikealla sairastupa, jossa oli tarjolla vain paperisia siteitä ja lääkkeeksi jodia. Jos ei ollut odotettavissa pikaista paranemista, niin vanki siirrettiin exodukseen sydämeen pistetyn ruiskeen avulla.

Vasemmalla usean vangin viimeinen määränpää: kaasukammio. Oikealla olevaa viritystä tuskin tarvinnee enempiä kommentoida...

Bloggaajien paluu

Jälleen kerran on ehtinyt aikaa kulua sitten viime blogipäivityksen, eiköhän se kuitenkin saada menemään kesän jälkeisen taisteluväsymyksen piikkiin. Tapahtumia tässä on kuitenkin ehtinyt olemaan sitten viime näkemän - muun muassa asunto vaihtui ja muuttoprojektin jälkeiset tavaroiden sijoittelu-urakat alkavat olla vihdoin ja viimein takanapäin. Lomalta paluun jälkeen myös aikaa löytyi parvekkeen sisustamiseen ja sinne löytyikin näin syysalennuksista juuri passeli polyrottinki-kalusto, sekä savustuspönttö (mallia sähkö).

Kaikenkaikkiaan muutenkin on elämä tällä puolen lahtea alkanut asettua uomiinsa; ensimmäinen vuosi tuossa kuitenkin meni aika tarkalleen siihen, että sai kaiken byrokratian hoidettua kuntoon sekä molempien maiden (vero)viranomaiset täysin vakuuttuneiksi asuinpaikan muutoksista. Loppuviimein kuitenkin aika kivuton prosessi, jos vertaa näihin EU:n ulkopuolelta tulevien kokemuksiin. Meidän kun ei tarvitse edes ajokorttia sentään ajaa, vaan tämä meikäläinen FIN-merkinnällä varustettu muovilappu oikeuttaa ajamiseen.

Tässä päällimmäiset kuulumiset Västeråsista, annetaan välillä parin kuvan puhua puolestaan. (J)

Parveke nykytilassa. 

Sateenkaari - näitä näkyy aika usein.

"Myrskyn jälkeen, on poutasää..."

Rooman kevät

Molemmilla kirjoittajilla on tainnut olla pientä taisteluväsymystä päällä, eikä uusia tekstejä tahi kuvia ole saatu julkaistua pariin kuukauteen - tämä taitaa johtua pienestä muuttoprojektista joka nyt alkaa olla kuitenkin vihdoinkin ohitse. Kun nyt oli vihdoin ja viimein aikaa, niin saatiin myös kameroista muistikortit purettua; joten taitaa alkaa olla aika julkaista niiden sisältöä.

Jäsenet M ja J käväisivät toukokuun puolivälin pinnassa tekemässä muutaman päivän visiitin Roomassa, jäsenen M vanhempien kanssa. Tässä hieman kuvasatoa siitä reissusta:

Forum Romanum eli antiikin Rooman sydän ja hallintokeskus - ensimmäiset rakennukset ovat noin 5. vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua. 

Colosseum tai vanhalta nimeltään Flaviuksen Amfiteatteri. Upea ilmestys ja aivan käsittämätön insinööritaidon näyte kahden tuhannen vuoden takaa.

Pietarinkirkko, jota rakennettiin reilun 100 vuoden ajan ja lopulta valmistui vuonna 1626 lähelle sitä paikkaa, minne perimätiedon mukaan Jeesuksen yksi opetuslapsista ja Rooman ensimmäinen piispa, Pietari, on haudattu. Käsittämättömän suuri ja kaunis rakennus, jolle kuvat eivät tee oikeutta.

 Piazza Navonan aukio, joka tuntui olevan erilaisten taiteilijoiden suosiossa.

Yhdistyneen Italian kuningaskunnan ensimmäisen kuninkaan, Vittorio Emanuele II:n kunniaksi rakennettu monumentti. Samaisella monumentilla sijaitsee myös ns. tuntemattoman sotilaan hauta, jolla palaa ikuinen tuli.

Se kaikkein kuuluisin aukio ja suihkulähde - Fontana di Trevi. Legendan mukaan, jos heittää kolikon lähteeseen, palaa Roomaan. Meidän kohdalla se päti, sillä viitisen vuotta sitten tuli heitettyä veteen kolikot. Tällä kertaa ei heitetty, joten jännitystä onkin siinä, että päästäänkö koskaan enää Roomaan...

Campo di Fioren tori - myynnissä on kukkaa, hedelmiä, marjoja ja torin reunamilla on myös idylliin sopivia, pieniä lihakauppoja.

Kävimme myös kävelemässä Tiber-joen toisella puolella, Trasteveren alueella, joka tunnetaan pittoreskeista kujistaan. Tiber-jokea ylittäessä saatiin myös sopivasti kuva sekä joesta, että Pietarinkirkon kauaksi siintävästä kupolista.

Roomassa osaa jopa kaupunki hieman heitellä huumoria: tullessamme Castel Sant'Angelon (pyhän enkelin linna, vapaasti suomennettuna) suunnalta, osui silmiin kielletyn ajosuunnan merkki, johon oli lisätty valkoista palkkia "kannattelemaan" enkeli.